Malilaista elämää

Aika kuluu nopeasti Afrikassakin. Siitä huolimatta, että välillä joutuu odottamaan. Viimeksi tällä viikolla odoteltiin lähtöä Bougoulaan Sinsibere-hankkeen osuuskunnalle, 60 kilometrin päähän Bamakosta. Malissa sää ja infrastruktuuri aiheuttavat etenkin sadekaudella yllätyksiä: Bamakon lähistön kylistä saapuneiden naisten matka toimistolle kesti pitkään, koska tiet olivat heikossa kunnossa sateiden jäljiltä.

No, matkaan päästiin. Syy Bougoulan vierailuun oli kaksipäiväinen Sinsibere-osuuskunnan hallituksen kokous, jossa kymmenen hankekylän edustajat keskustelivat osuuskuntaa koskevista ajankohtaisista asioista. Tällä kerralla kokouksessa käsiteltiin muun muassa naisille annettujen mikrolainojen tilannetta, osuuskunnan kyliin hankkimia aasikärryjä, tulevaa karitepähkinäsatoa ja osuuskunnan yleistä taloustilannetta. Keskustelu oli eläväistä ja naisilla tuntui olevan paljon mielipiteitä.

Kuvassa osuuskunnan kokousrakennus. Lisätietoa Dodon Sinsibere-hankkeesta

Yövyimme osuuskunnalla, samassa huoneessa noin 15 naista, vähän kuin leirikoulussa :) Ajan viettäminen osuuskunnalla toikin mieleeni suomalaisen mökkeilyn. Ainoastaan sauna puuttui, mutta täällä se löytyy omasta takaa... Ilmaston lisäksi muita eroavaisuuksia olivat muun muassa napon puuttuminen pesuämpäristä ja vessat, jotka täällä ovat mielestäni suomalaisia huusseja vaikeakäyttöisempiä (tai sitten olen ymmärtänyt idean väärin). Ruuanlaitto oli tärkeä ohjelmanumero, ja yritin kantaa korteni kekoon sipulinkuorinnassa. Kuvassa takanani oikealla energiaa säästävä liesi, jossa ruoka valmistettiin. Huolella valmistellun aterian nauttiminen saaveista kirkkaan tähtitaivaan alla oli yksi niistä täällä usein kokemistani hetkistä, jolloin mietin, olenko oikeasti täällä vai kenties jonkun elokuvan kuvauksissa.. Hieno kokemus.

Bougoulassa tunsin itseni usein ummikoksi ja ulkopuoliseksi, sillä keskustelut käytiin paikallisella kielellä, bambaraksi. Diakaridia (MFC:n työntekijä) ystävällisesti tulkkasi minulle kokouksen tärkeimmät asiat, mutta kykenemättömyys ilmaista itseään ja ymmärtää muita on todella turhauttava tunne. Siihen onkin liittynyt suurin osa täällä kokemistani negatiivisista tunteista.

Kieliongelmista huolimatta olen onnellinen siitä, että pääsen täällä aidosti kosketuksiin malilaisen kulttuurin ja perinteiden kanssa. Viikko sitten sain tilaisuuden osallistua paikalliseen nimenantojuhlaan. Kokemus oli melko erilainen kuin suomalaisissa ristiäisissä. Juhla pidettiin ulkona ja siihen osallistui vain suvun naiset. Miehet pitävät oman tilaisuutensa moskeijassa, eikä taida sekään olla aivan suomalaisten varpajaisten kaltainen.. Nimenantojuhlassa suurin osa lahjoista annettiin äidille, lähinnä kankaita, saippuaa ja rahaa. Eräs nainen esitti perinteisiä griot-lauluja ja viikon vanhaa tyttölasta ojennettiin innokkaasti halukkaiden syliin. Kaikki lahjat esiteltiin ja kirjoitettiin muistiin, jotta lahjansaaja voi myöhemmin tarkistaa, millaisia lahjoja hänen tulee antaa muille. Korkean syntyvyyden maassa nimenantojuhlia nimittäin vietetään usein!

Juhlassa saatoin tarkastella paikallisten naisten pukeutumista ja korujen käyttöä. Malissa naiset panostavat ulkonäköönsä, toisinaan allekirjoittaneen mielestä hyvän maun kustannuksella, mutta useimmiten erittäin tyylikkäästi. Bougoulassa totesin, että myös maaseudun naiset käyttävät asuihin sopivia rannerenkaita sekä kaula- ja korvakoruja. Pukujen kankaat ovat värikkäitä, ja niissä on usein näyttäviä kuvioita. Naisten rinnalla tuleekin alipukeutunut olo. Toivottavasti saan pian itsekin teetettyä puvun paikallisesta kankaasta. Kuvassa osuuskunnan hallituksen jäsen Tafin tyttärensä Batoman kanssa.

Linkkejä:

Siemenpuusäätiön sivut

Åbo Akademis studentkår