Talvinen uudenvuoden toivotus Bamakosta! Oltuani poissa pari viikkoa lämpötilan laskun huomaa selvästi. Öisin on tarvetta peitolle ja tänä aamuna lähes kadehdin työkaverin toppatakkia! No, flunssainen olotila vaikuttaa varmasti asiaan.
Joululoman vietin englanninkielisessä Länsi-Afrikassa, Ghanassa. Äärimmäisen kiintoisa ja jälleen kerran opettavainen kokemus! Ghanan kosteassa ilmastossa esimerkiksi hikoilemisen käsite avautui täysin uudella tavalla... Mielenkiintoista, että on olemassa maa, joka on samaan aikaan täysin samanlainen ja täysin erilainen kuin Mali. Ihmiset, kylät, väenpaljous ja meteli olivat kovin tutun oloisia.
Pääkaupunki Accra oli kuitenkin Bamakoon verrattuna hyvin länsimainen; asfalttiteitä kaikkialla, hyväkuntoisia autoja, farkkuja ja pikeepaitoja. Etenkin malilaisten puheesta olen saanut vaikutelman, että Ghana on Maliin verrattuna huomattavasti vauraampi ja kehittyneempi maa. Olikin yllättävää lukea eräästä tilastosta, että itse asiassa bruttokansantulo henkilöä kohden on lähes samaa luokkaa Ghanassa ja Malissa. Muita mittareita, kuten keskimääräistä eliniänodotetta ja lapsikuolleisuutta, tarkasteltaessa eroa syntyy jo enemmän. Jokapäiväisen ympäristön tilassa kehittyneisyys ei oman empiirisen kokemukseni mukaan näkynyt: Accrassa likavesistä syntyvät hajut olivat melkoiset eikä jätehuolto tuntunut olevan ainakaan paremmissa kantimissa kuin täällä.
Se, mikä Ghanassa sykähdytti, oli tietysti meri. Accran lähistöllä elämystä himmensi rahaa hinkuvat rastafarit, mutta kauempana pääkaupungista rannat olivat upeita ja niillä sai liikkua rauhassa. Meren läheisyydessä hullulta tuntui se, että vierailuajankohtanamme maassa oli vesipula. Sinänsä tervehdyttävä kokemus tajuta makean veden (ja henkilökohtaisen mukavuusalueen!) rajallisuus, mutta toivon kuitenkin, etten joudu Malissa ollessani kokemaan vakavaa vesipulaa.
Siirtomaaisännän lisäksi Malin ja Ghanan eroja selittää osaltaan uskonto. Ghanan asukkaista suurin osa on kristittyjä, mikä kävi ilmi esimerkiksi kauppojen nimistä ja jenkkityylisestä uskonnollisten tapahtumien mainostuksesta. Uuden vuoden alkaessa Accran kadut olivat lähestulkoon tyhjillään, sillä paikalliset olivat kirkossa. Kristittyjen vapaampi suhtautuminen alkoholinkäyttöön näyttäytyi toisinaan vähemmän miellyttävin tavoin: näin useamman kerran ihmisiä juomassa olutta jo aamulla, mikä oli aika absurdi näky malilaiseen absolutismin jälkeen. Paheiden summa taitaa tosin lopulta olla kaikkialla vakio, sillä Ghanassa tupakoitsijoita näki harvoin, toisin kuin täällä.
Entä ihmiset? Se, joka kirjoitti matkaesitteisiin, että Afrikan ystävällisin kansa löytyy Ghanasta, ei selvästikään ole käynyt Malissa! Tämä(kin) siis vain allekirjoittaneen vaatimaton henkilökohtainen mielipide, eikä tarkoita sitä, ettemmekö olisi matkalla tavanneet ystävällisiä, hurmaavia ja auttavaisia ghanalaisia. Vielä valovuosien päässä on pohjoiseurooppalainen etäisyys! Silti Maliin palatessani tunsin lähes kirjaimellisesti lämpimän aallon kulkevan ylitseni, kun taksikuski heitti läppää ja ihmiset tervehtivät kaduilla.
Sivuhuomautuksena on muuten todettava, että sillä välin kun pohjoisessa ihmiset olivat juuttuneina lentokentille joulunviettoon minun lentoni olivat sekä Accraan mennessä että sieltä palatessa tismalleen ajallaan. Se niistä pahamaineisista Afrikan sisäisistä lennoista. Pääsin samalla näkemään vilauksen Guineasta, Norsunluurannikosta ja Burkina Fasosta. Niin paljon olisi vielä nähtävää ja koettavaa pelkästään läntisessä Afrikassa!
Matkan jälkeen olen keskittynyt aktiviteettiin, joka takuuvarmasti yhdistää afrikkalaisia eli jalkapallon seuraamiseen. Afrikan mestaruuskisat ovat parhaillaan käynnissä Angolassa, ja eilen iltapäivällä MFC:n toimisto tyhjeni Malin ottelun alkaessa. Sunnuntaina Mali kiri Angolaa vastaan 4-0 -tappiotilanteesta tasapeliin, mutta eilen joukkue hävisi Algerialle. Nähtäväksi jää, miten "kotkien" lopulta käy. Kuvassa naapurustoni poikia pelaamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti